TALVIVAELLUS
Kuinka toteutimme ensimmäisen pidemmän hiihtovaelluksen.
OSA 5/5
- VAELLUS JA OLOSUHTEET
- Urho Kekkosen Kansallispuisto
- 27.3 - 2.4.2021
LUE EDELLISET OSAT TÄÄLTÄ -
- Osa 1 Ryhmä ja valmistautuminen
- Osa 2 Varusteet
- Osa 3 Ahkiot
- Osa 4 Ruoat ja Vesi
27.3 LAUANTAI
Klo.10.00 Suomen Latu Kiilopää. Emme ihan tarkkaan tiedä mihin olemme ryhtymässä. Viimeiset pakkaamiset, ja niinkuin aina - lähtö "vaan tapahtuu". Vaikka tällä kertaa menemmekin läpi komeasta portista ei lähdössä ole fanfaareja tai kyyneleet silmissä vilkuttavia läheisiä, on vaan hiljaiset kulkijat mielessä ajatus siitä miten tässä käy. Lämpötila hiukan pakkasella ja hanki kantaa.
Klo.11.45 Niilanpään päivätupa. Lounas. Hiihto sujuu ja yllättävän lyhyessä ajassa olemme saaneet tuntumaa siihen mitä tämä on. Ajatuksissa on edelleen pieni jännitys, mutta mieli alkaa selvästi olemaan levollisempi - ehkä tämä tästä?
Laskua Niilänpäältä kohti Suomunlatvan laavua.
Hanki kantaa.
Klo.14.00 Suomunlatvan laavu. Lämpötila on noussut n.viiteen plus asteeseen - oikein mukavaa hiihtoa, mutta hanki ei puurajan alapuolella enää kanna. Mieli haluaa mennä haluttuun suuntaan ja hukkaamme moottorikelkkauran.
Klo.14.30 puoli kilometriä polvia myöten hangessa. Löydämme jälleen, mutkan kautta koukanneen, moottorikelkkauran.
Klo.15.00 Ahkion köysien sulkurenkaat eivät meinaa pysyä kiinni. Muista vahvistaa ne leiripaikalla!
Klo.16.30 Suomunruoktu. Onneksi kelkkaura löytyi ja matka taittui joutuin. Ahkion köysien sulkurenkaiden varmistusta teipillä, ruokaa ja yksi paukku tummaa rommia - olemmeko merimiehiä keskellä lumista Lappia? Tuvalla yöpyy meidän lisäksi neljä muuta kulkijaa (pieneen tupaan määrä on omaan makuun hiukan liikaa).
28.3 SUNNUNTAI
Klo.09.00 Suomunruoktu.
Lämpötila plussalla, sataa vettä. Odotamme vesisateen loppua.
Klo.10.34 Matka jatkuu - heti, kun ahkio on oikein päin.
Klo.13.40 Vintilätunturin huipun vierus. Synkkää. Upeat maisemat, en ole aiemmin nähnyt vastaavaa pilvirajaa horisontissa. Hyvä mieli.
Klo.15.48 Pikkutuntureiden ja Solustamaselän välimaastossa.
Klo.17.18 Tuiskukuru. Aurinko yrittää hiukan näyttäytyä. Kaakao ja välipala tuvan kuistilla. Hiihto sujui hyvin. Varaustuvassa ei meidän lisäksi muita - juomme loput rommit.
29.3 MAANANTAI
Klo.09.22 Tuiskukuru. Tänään suunnitelmissa on lyhyt hiihto Luirojärvelle ja huomenna huiputetaan Sokosti. Lämpötila +5°c.
Klo.10.30 Ampupäät. Saamme otettua puhelimella säätiedot. Tilaan säätiedot myös Garmin InReach -laitteeseen. Kumpikin kertoo karun totuuden, tänään on pilvistä - muutamilla satunnaisilla aukoilla. Huomenna on täysin pilvessä ja sataa räntää. Meidän onkin mentävä Sokostille tänään, mikäli haluamme.
Klo.11.00 Ampuoja. Viettäessämme lounastaukoa meidät saavuttaa "vapaalaskija", eli Pekka -niminen vaeltaja. Olemme törmänneet häneen jo heti lähtiessämme ja reittimme ovat mukailleet toisiaan siitä asti. Lempinimi Pekalle tuli hänen käyttämästään liikkumismuodosta - "splitboardista". Vaihdamme ruokailun yhteydessä ajatuksia Sokostille menosta ja meillä kaikilla on sama määränpää tänään.
Klo.12.54 Kuuselan kämppä. Olemme varanneet tämän tuvan meille kahdeksi yöksi. Ahkiot parkkiin ja tunturissa tarvittavat välineet reppuun.
Klo.14.11 Sokostinoja. Lumi ei kanna yhtään. Minä olen meistä virkeämpi joten sovimme, että minä avaan ladun. Mietimme, että toivottavasti Luirojärvellä meistä erkaantunut "vapaalaskija" löytää meidän jäljen matkallaan kohti huippua.
Klo.14.45 Kuulemma takaa ääniä. Pekka on onneksi löytänyt meidän jäljen ja saavuttaa meidät. Jatkamme matkaa kolmistaan.
Klo.15.36 Saavutamme puurajan. Hanki alkaa jälleen kantamaan. Umpihankeen avattu latu saa palvella myös tulomatkalla - merkitsemme sen sijainnin puhelimen karttaan. Varsinainen nousu kohti pilvistä huippua alkaa. Syömme loput päivän suklaat.
Klo.16.09 Korkeus n.500mpy. Sukset eivät enää pidä, lumi on jäässä. Me vaihdamme lumikenkiin ja Pekka asentaa splitboardiin nousuraudat.
Klo.16.30 Nousemme pilven sisälle. Näkyvyys on aivan minimissä - täytyy pysyä lähekkäin, että emme hukkaa toisiamme. Tuulee todella lujaa.
Klo.16.55 Jättäydyn Pekan ja Eeron taakse ja katson heidän etenevän huipulle. Aivan kuin olisimme toisella planeetalla. Tällä korkeudella on selkeästi pakkasta. Lumi on aivan jäistä korppua - täällä ei ole ketään muita.
Klo.17.02. Sokosti (718mpy). Minä seison alueen korkeimmalla kohdalla. En ole edes kilometrin korkeudessa meren pinnasta, mutta silti tunnen olevani maailman huipulla. Olen ylpeä itsestäni, Eerosta ja Pekasta. Olemme huiputtaneet Sokostin.
Klo.17.18 Erkanemme Pekasta. Hän yhdistää splitboardinsa ja lähtee laskemaan alas.
Klo.17.31 Alastulo sujuu, vaikka lumikengät tuntuvatkin hiukan painavan kenkien kärkiä. Pääsemme pois pilvestä. Eteemme aukeaa upea harmaa näkymä kohti Luirojärveä.
Klo.18.13 Löydämme ladun. Vaihdoimme liian aikaisin sukset takaisin jalkaan ja jäisen lumen aiheuttaman heikon pidon vuoksi olemme molemmat kaatuneet alastullessa.
Klo.20.08 Kuuselan kämppä. Odotamme saunavuoroa. Minttu + kuuma kaakao -paukku saa meiltä nimen "Sokosti".
30.3 TIISTAI
Klo.09.54 Kuuselan kämppä. Aamiaiseksi täytettyjä lettuja.
Klo.13.30 Lyhyt hiihto Luiron varteen. Makkaranpaistoa tarppilaavussa. Todella tukkoinen taivas. Lämpötila plussalla ja sataa räntää.
Klo.15.15 näemme vilauksen sinitaivasta.
Klo.20.00 Luirojärvi. Sauna.
31.3 KESKIVIIKKO
Klo.10.20 Kuuselan kämppä. Tupa siivottu ja varusteet pakattu. Pihassa näkyi jokunen poro.
Klo.12.57 Ampupäät. Tuulee ja tuiskuttaa lunta. Lämpötila hiukan plussalla. Seuraavaksi lasku kohti Tuiskukurua. Laskettelumaski päähän, ettei tarvitse siristellä silmiä.
Klo.13.37 Tuiskukuru. Eero meni lähes koko matkan edeltä. Vaikka hiihto oli lyhyt, olivat nämä minulle raskaat kilometrit. Voimani olivat luultavasti jääneet Sokostille ja Luiron varteen. Onneksi nyt pääsee lepäämään.Tuvalla on meidän lisäksi yksi kulkija.
1.4 TORSTAI
Klo.09.44 Tuiskukuru. Olemme valmiita jatkamaan matkaa. Voimani ovat palautuneet. Yöllä on satanut märkää lunta.
Klo.10.01 emme ole edenneet nimeksikään ja joudumme jo kaapimaan tahmaista lunta suksien pohjasta. Tämä ei lupaa hyvää.
Klo.10.46 pysähdymme tauolle ja vahaamme suksien nousukarvat. Lumi on armoton - hiihto ei meinaa sujua.
Klo.11.11 Eero joutuu luopumaan hiihtämisestä. Jäisten nousukarvojen vahaus ei ole onnistunut ja lumi tarttuu liikaa suksien pohjiin.
Klo.11.50 minä joudun nöyrtymään myös. Tänään emme kumpikaan enää hiihdä. Sovimme, että minä otan vetoon painavamman ahkion ja molempien sukset sen päälle. Vaihdan lumikengät jalkaan, jotta saan pitoa ahkion vetoon. Allamme on onneksi kantava moottorikelkkaura. Eero pystyy kulkemaan ilman lumikenkiä pienemmän ahkion kanssa.
Ahkion vetoa lumikengillä - sukset ahkion päällä.
Klo.16.18 Suomunruoktu. Vihdoin perillä, oli huomattavasti kuviteltua hitaampi etappi.
Tuvalla on meidän lisäksi yksi kulkija.
Klo.17.17 jäisten nousukarvojen sulattelua kaminan ääressä. Tämän jälkeen kuivaus ja uusi vahaus. Nyt tämän on onnistuttava.
Klo.20.00 olen jo valmis nukkumaan. Tilaan sääennusteen Garminiin - yöllä pitäisi pakastaa. Sovimme heräävämme aikaisin aamulla ja lähtevämme ripeästi liikkeelle. Ajatuksena nousta Raututuntureille ja kulkea vaelluksen viimeinen päivä tunturiylängöllä.
2.4 PERJANTAI
Klo.06.54 Suomunruoktu. Nousen hakemaan vettä. Lumi narahtaa jalkojen alla. Suomujoki on jäätynyt pinnasta. Yöllä on pakastunut. Lämpömittari näyttää -12°c. Menen sisälle ja vielä uninen Eero katsoo minua sanomatta sanaakaan - osoitan peukalolla ylöspäin. Aloitamme ripeästi aamutoimet. Yöllä tuvalle on saapunut kaksi vaeltajaa - olen nukkunut todella sikeästi koska heidän tulonsa on mennyt minulta täysin ohi.
Klo.07.35 hanki kantaa jälleen ja suksien huolto on onnistunut. Aloitamme nousun kohti Raututuntureita, Sihtikurun länsipuolelta.
Klo.08.59 saavutamme ylängön. Tätä on odotettu. Pakkasta, lämpöisesti paistava aurinko ja koskematon tunturiylänkö vain meille. Emme olisi voineet toivoa parempaa viimeiselle päivälle.
Kuvailoittelua elämäni parhaan hiihtopäivän kulusta.
Klo.14.54 Kiilopään huippu. Soitan hotellille ja saan tietää, että alueen ravintolat ovat saaneet avata ovensa. Maistan jo suussani kylmän hanaoluen.
Klo.15.30 Suomen Latu Kiilopää. Saavumme läpi samasta portista, josta n.viikko sitten harmaassa säässä lähdimme. Tunnelma on outo - kamat ovat pudonneet jo pois päältä. Nyt on vaan nostettava kädet kohti taivasta!
Olemme selvinneet meidän ensimmäisestä pidemmästä hiihtovaelluksesta, jonka kokonaismatkaksi kertyi n.90km.
Kiitos Urho Kekkosen Kansallispuisto - tiedän, että kohtaamme vielä monet kerrat.