TALVIVAELLUS

Kuinka toteutimme ensimmäisen pidemmän hiihtovaelluksen.


OSA 3/5
- AHKIOT
- Urho Kekkosen Kansallispuisto, 27.3 - 2.4.2021

LUE EDELLISET OSAT TÄÄLTÄ : 
- Osa 2 Varusteet
Ahkiot avotunturissa.
Tällä vaelluksella käytimme kahta, keskenään hyvin erilaista, ahkiota :
- Asseri Winter Sled N11 (pituus 87cm, leveys 43cm)
- Savotta Paljakka (pituus 141cm, leveys 42cm)

Paljakka oli minun viimeisin hankinta ennen vaellusta ja se ei kerinnyt mukaan varsinaisille "harjoitusvaelluksille", vaan lähdin Kiilopäältä taipaleelle käytännössä tuntematon ahkio perässä.
Tämänkaltainen tilanne ei ole itselle se miellyttävin, koska haluan tuntea käyttämäni varusteet aina mahdollisimman tarkasti ennen niiden ottamista ns."tositoimiin".

Syy siihen miksi Paljakka ei kunnon testeihin päässyt ennen varsinaista koitosta oli se, että sen hankintapäätös sinetöityi vasta viimeisen harjoitusvaelluksen (Salamajärvi 19-21.2.2021) jälkeen. Teimme tuon kyseisen harjoituksen siten, että kummallakin meistä oli käytössä lähes samanlainen, itse tuunattu, Asseri N11 -ahkio. Tämä vaellus paljasti sen, että vähintään toiseen ahkioon pitää saada lisää tilaa, jotta reppuihin ei tarvitse ottaa tarpeettoman paljon painoa.
Salmijärven jäällä - repussa vielä liikaa painoa (Salamajärven kansallispuisto 2/2021).

Onneksi kuitenkin kerkesin muutaman kerran ulkoiluttamaan uutta ahkiota ennen varsinaista vaellusta, vaikkakin lyhyesti. Näillä kerroilla opin jo välttävästi tuntemaan ahkion käyttäytymistä lumella ja sain myös tietoa siitä tarvitseeko jotain ahkion rakennetta muuttaa itselle sopivammaksi.

PAKKAAMINEN

Pyrimme jo harjoitusvaelluksilla mahdollisimman helposti käytettävään pakkaustyyliin. Tavoitteena oli, että ahkioita tarvitsee aukoa päivän aikana mahdollisimman vähän. Toinen johtoajatus liittyi ahkioiden painoihin ; halusimme painon jakautuvan selkeästi siten, että Paljakka painaa enemmän ja Asseri vähemmän - tulisimme vaihtelemaan vedettävää ahkiota vaelluksen aikana, mm.jaksamisen mukaan. Harjoitusvaellusten perusteella tiesimme, että mikäli siirtymällä on edessä esimerkiksi ladun avausta umpihankeen, silloin ensimmäinen kulkija arvostaa kevyempää ahkiota kun taas takana tuleva vetää helpommin raskaampaa kuormaa koska alla on avattu, ja kevyemmin hiihdettävä, latu.


Pakkaaminen ja painojakauma :
- REPUT : Molemmilla oli repuissa omat taukovaatteet, lisävaatekerrat ja pientarvikkeita (painoa muutama kilo / reppu).
- ASSERI AHKIO : Ruoat ja iltajuomat (painoa n.20kg).
- PALJAKKA AHKIO : Päivän ruoat ja nesteet sekä kaikki muut varusteet (painoa n.40kg).

Ruoilla lastattu Asseri -ahkio tietysti keveni joka päivä n.2kg. Tämän vuoksi siirsimme viimeisinä päivinä jonkin verran muita tavaroita sen kyytiin toisesta ahkiosta, jotta kevyt kuorma ei muuttaisi pienen ahkion liikkeitä liian hervottomiksi.
Ruokatauko lumipyryssä. Repusta otettu päälle taukovaatteita ja ahkiosta avattu vain keula ruokia ja vettä varten.

Pakkaaminen tällä tyylillä osoittautui erittäin toimivaksi. Pidemmillä tauoilla lisävaatteet sai helposti repusta ja Asseri ahkiota ei tarvinnut siirtymällä avata kertaakaan. Paljakasta täytyi avata ainoastaan keulan yksi kiinnike, jolloin päästiin käsiksi päivän ruokiin ja vesiin (nämä pakattiin joka aamu valmiiksi ahkion keulaan). Onnistunut pakkaus tarkoitti, että tauot (niin pidemmät ruokatauot kuin lyhyemmät juomatauotkin) olivat erittäin helposti toteutettavissa - vähillä liikkeillä. Talvella arvostan itse tätä todella paljon.

Juomatauko tukevalla moottorikelkkauralla. 
Juomapullo on vain yhden klipsin takana ahkion keulassa ja vetonarun ansiosta saat vedettyä ahkion vierellesi. Juominen on jopa vaivattomampaa kuin silloin jos pullo olisi rinkassa.

AHKION VETÄMINEN

Olen jo ensimmäisestä ahkio-kokemuksestani asti liputtanut naruvedon puolesta - ainakin toistaiseksi se on oma valintani ja en ole kokenut tarvetta muuhun. Olen kyllä vertailun vuoksi vetänyt ahkiota joitain kilometrejä myös vetoaisoilla, mutta niiden nykivä ja tönivä liike ei ainakaan vielä ole minulle oikein sopinut.
VETOVALJAAT

Käytin vaellukselle ns."vetovaljaina" rinkkaani (Hyperlite Mountain Gear Porter 5400), irtohihnaa sekä karabiinihakaa.

Käyttämäni irtohihnan päissä on loopit, jotka kiinnittyvät tiukasti rinkan lantiovyöhön.

Hihnan reititys alkaa kiinnityksellä loopin avulla rinkan lantiovyöhön. Tämän jälkeen hihna kiertää rinkan kerran ympäri (Huom! Olkahihnojen kiinnityksen yläpuolelta) ja kiinnittyy toisen pään loopilla jälleen lantiovyöhön, rinkan toiselle puolelle. Näin muodostuu kaksinkertainen vetolenkki, jossa veto kohdistuu suurelta osin lantiovyöhön. Karabiinihaka, johon varsinainen vetonaru kiinnittyy, asetetaan siten, että hihnan kumpikin kerros jää lenkin sisään. Olen ohjannut vetolenkin reittiä rinkan molemmin puolin muovisilla kiinnityslenkeillä sekä joustonaruilla - näiden tehtävä on ainoastaan toimia ohjureina, ei ottaa vetoa vastaan. 

VETONARU

Vetonaruna molemmissa ahkioissa oli samanlainen solmittu köysi, jousto-osuudella ja sulkurenkailla. Vetonarut ovat täydessä mitassaan 240cm. Molemmissa naruissa on myös solmittu välisilmukka, kun tämä kiinnitetään vetolenkin sulkurenkaaseen lyhenee vetonaru noin metrin mittaiseksi. Tämä tuo ahkion huomattavasti lähemmäksi vetäjää ja parantaa sen ohjautuvuutta. Lyhensimme narut aina tarvittaessa - varsinkin metsäisillä osuuksilla.
Käytössämme ollut köysi (Arctic Rope multifilament 8mm) on varsin edullista ja kevyttä. Köysi kuitenkin tuntui kestävän hiihtovaelluksen rasitukset hyvin ja se on heijastavaa, tästä pidän kovasti - jälleen pieni yksityiskohta helpottamaan asioita. Esimerkiksi ; lähdet pois ahkion luota pimeässä - nosta köysi kiinni vaikka puunrunkoon. Näin ahkion löytäminen otsavalon kanssa on helpompaa köyden heijastuksen vuoksi.

Jousto-osuutena toimi (jälleen edullinen) ns."mustekala sulkurenkailla"- samankaltainen tuote kuin millä tavaroita kiinnitetään esimerkiksi pyörän tarakkaan. Jousto-osuuden idea on ottaa ahkion liikkeellelähdön aiheuttama nykäisy pois - ensin venyy jousto-osuus, jonka jälkeen veto kohdistuu vasta varsinaiseen vetonaruun ja sen kautta vetäjään.

Olen oikein tyytyväinen siihen miten narut kokonaisuudessaan toimivat ja kestivät vaelluksen, testit ja treenit - ne saavat kuitenkin käytössä aikamoisia iskuja : joutuessaan ahkion alle, viistäessään puita ja kivia... Ainoat muokkaukset, joita naruille vaelluksen aikana teimme olivat sulkurenkaiden varmistus ja vetokohtien vahvistus teipillä sekä toisessa narussa olleen "mustekalan" yhden sulkurenkaan korvaaminen toisella (kummassakin narussa oli yksi ylimääräinen sulkurengas joka voitiin ottaa käyttöön, korvaamaan rikkoutunutta). Alkuperäinen kevytrakenteinen sulkurengas väsyi raskaissa vedoissa ja menetti muotonsa.
Vaikka toinen ahkioista olikin minulle uusi ja niiden painot olivat jonkin verran enemmän kuin mitä harjoituksissa, opin "kuuntelemaan" vetonarua kuitenkin yllättävän nopeasti, riippumatta kumpaa ahkiota vedin. Tiesin äänten ja vetotuntuman perusteella mitä takana tapahtuu ja millä linjalla ahkio liikkuu. 

Loivissa alamäissä vetonaru hakeutuu ahkion alle ja toimii mainiona jarruna (luoden hiukan tärisevän tunteen vyötärölle), en ole itse kokenut ongelmaksi esimerkiksi sitä, että ahkio olisi tullut päälle. Toki on tilanteita, että ahkio saattaa ohjautua narusta ohi ja jatkaa matkaansa eteenpäin, ilman jarrutusta - tämänkin oppii kuitenkin tuntemaan nopeasti. 

Vetonaru kytketään väliloopista ahkion taakse asennetun narun sulkurenkaaseen - muodostuu "kahva". Toinen pää pysyy kiinni vetolenkissä (kiinni vetäjässä) koko ajan.

Jyrkempiä mäkiä varten molemmissa ahkioissa oli asennettuna takanaru ja sen päässä sulkurengas. Reitittämällä varsinainen vetonaru tämän kautta muodostuu ikäänkuin "kahva" ahkion päälle. Ottamalla kahvan etuosasta kiinni laskuissa, saat ahkion tulemaan vierelläsi ja pystyt ohjaamaan sitä kohdistamalla keulaan pienen nostoliikkeen.

Laskua moottorikelkkauraa pitkin. 
(Kuvankaappaus videosta)
Jyrkemmässä ylämäessä saat vetonarun ansiosta kehon ja ahkion suunnan suhdetta muutettua ja vedettyä ahkiota kädellä avustaen.

SAVOTTA PALJAKKA

Muutokset ja lisäykset :
- lyhennetyt etuputket
- keulan vetoköysi 
(pituus rungosta vetokohtaan n.20cm)
- takanaru (pituus 45cm)
- peitteen rullasulun putket (= vara-aisa) jätetty pois
-> näin peitteestä pystyy avaamaan vain pienen osan esim.pelkän etupään

ASSERI WINTER SLED N11

Muutokset ja lisäykset :
- alumiinivahvistettu keula + silmukkapultit + etuköysi 
(pituus rungosta vetokohtaan n.55cm)
- alumiinivahvistettu takaosa + takanaru 
(pituus n.45cm)
- sivuille lisätyt köysilenkit
- "peitteenä" vedenpitävä duffel bag 
(Naturehike 90L)
AHKIOIDEN TOIMIVUUS

Isossa kuvassa kumpikin ahkio toimii hyvin ja niillä pystyy tekemään tämäntyyppisen vaelluksen - ne ovat kevyitä vetää kelkkauraa pitkin ja toimivat erinomaisesti myös umpihangessa kapeutensa puolesta, mahtuen suksien uraan ilman turhaa "aurausta". 

Erot tulevat ahkioiden tottelevaisuudessa ja - voinko käyttää termiä ; "suuntavakaudessa". Jos antaisin näille ahkioille palkintoja - Paljakka nousisi keskellä ja saisi minulta kultamitallin sekä kunniakirjan. Se suoriutui moitteettomasti tästä koitoksesta.

Se kulkeutuu pohjan liukukiskojen ansiosta hienosti suunnassa, onnistunut muotoilu pitää sen pystyssä hyvin ja pituutensa vuoksi se jarruttaa (köyden mennessä ahkion alle) varmatoimisesti, menettämättä kulkusuuntaansa. 

Asseria en aseta palkintokorokkeelle. Se toimi kyllä, mutta on selkeästi parhaimmillaan tasaisemmalla maalla. Tämän ahkion ongelmat kiteytyvät lähinnä sen pituuteen. Lyhyen muodon vuoksi painopiste nousee helposti vähän liian korkeaksi, joka johtaa herkemmin kaatumiseen. Lyhyt mitta myös aiheuttaa sen, että kun vetoköysi menee ahkion alle, koko ahkio saattaa kääntyä n.90° - tämä tekee liikkellelähdöstä hiukan epämukavan. Lyhyt muoto ei myöskään ole laskuissa kovin vakaa ja ahkio hakee linjaa huomattavan paljon - tehden laskusta levotonta ja sitoen keskittymistä liikaa ahkion liikkeisiin.
Lyhyt ahkio hakee suuntaa laskun aikana.

Ahkioiden tuunauksien ja vetonarun inspiraationa olen käyttänyt Pata Degermanin / Partioaitan vinkkejä.


Jatkuu osiossa 4/5 (RUOAT JA VESI)